Päivät 47-55 (14/08/06-22/08/06) - rutiinia ja ruumiinvammoja

Pieni nilkkasärky viikon alussa ei varsinaisesti hidastanut menoa viikolla, työt tuli tehtyä normaalisti eikä pieni särky haitannut juurikaan. Tämä siis keskiviikkoon asti.

Torstaina nilkka särki jo kohtuullisesti enkä ehtinytkään aamulla bussiin. Työmatka oli epämukava ja töissä otinkin ihan ensimmäiseksi parasetamolitabletin (500mg). Työpäivän sieti kyllä töissä ja töiden jälkeen kävelin ruokakauppaan ja sieltä kotiin. Kotiin päästyä nilkka olikin jo alkanut uudestaan särkeä joten otin toisen särkylääkkeen ja ajattelin lepuuttaa nilkkaa lopun iltaa ja pitää puristuksessa ideal-siteellä. Perjantaiaamuna ilman sidettä ei voinut tehdä mitään ja kävely bussipysäkille onnistui vain Panacodin voimalla, joka sisältää kodeiinia parasetamolin lisäksi. Työpäivän jälkeen pienikin liikahdus teki kipeää eli toinen Panacod elimistöön ja päivystykseen. Onneksi sairaala on lähellä ja taksit kuljettaa...

Ilmoittautuminen noin 19.20 ja odotussalin puolelle odottelemaan. Hetken kuluttua sairaanhoitaja kutsuikin haastattelun jolla määritellään tapauksen kiireellisyys (triaging on tapahtuman nimi). Sitten takaisin odotushuoneeseen katsomaan musiikkikanavaa. Ja aika kuluu. Ja kuluu. Noin kymmeneltä pääsen osaston puolelle jossa kysytään ensimmäiseksi voinko kävellä 200m radiologian puolelle. Kieltäydyttyäni tuodaan kyynärsauvat ja opastetaan matkaan käytävää pitkin. Ulkona alkaa sataa kun liikun hiljalleen kohti röntgenkuvausta. Siellä odotus jääkin lyhyeksi, jonossa on vain neljä potilasta ennen minua. Puoli yhdentoista maissa olenkin matkalla takaisin päivystysosastolle. Olo on ehkä kodeiinin takia turhankin hilpeä ja mielessä on kuva Monty Python's The Meaning Of Lifestä, siinä kohtauksessa jossa kuvattiin Zulu-sotia Glasgow'ssa.

Lääkäri otti vastaan noin tuntia myöhemmin, käänteli vähän nilkkaa ja analysoi sen venähtäneen. Tukeva keinokuitusukka, kyynärsauvat ja tulehduskipulääkettä sekä sairaslomaa keskiviikolle asti. Puolilta öin pääsin ulos, käynnin hinta 60 euroa jonka olisi voinut välttää Eurooppalaisella Sairaanhoitokortilla tai lääkärin lähetteellä. Täytyypä soitella joku päivä Pohjolalle ja kysellä mitä tehdä kun en nyt muista kuinka suuri on omavastuun osuus matkavakuutuksessa.

Menin maanantaina taksilla töihin kun olin pyytänyt sitä varten perjantaina taksilipun. Siellä sitten ilmoitin että olen sairaslomalla mutta periaatteessa työkykyinen, joka ei kelvannutkaan työnantajalle. Asian selvittely vei koko päivän ja ehdin olla töissä koko päivän kaikesta huolimatta. Pääasiallinen syy sille että menin töihin maanantaina oli se että Manpowerin (vuokrafirma joka maksaa palkan) ja IBM:n välisissä ohjeissa koskien sairaslomapäiviä on ristiriita; IBM maksaa 6 sairaspäivää vuodessa ja Manpowerin ohjeissa mainitaan että jos ei töissä ole, ei palkkaa tule. Päivän lopulla kuitenkin selvisi että IBM:n säännöstöä sovelletaan ja jäinkin sen jälkeen tiistaiksi ja keskiviikoksi hyvillä mielin sairaslomalle. Tiistaina nukuin pitkään, menin kauppaan ja tulin taksilla kotiin.

edit: Irlannissa mikään ei tunnu kestävän. Kun yritin lämmittää paria suklaakeksiä mikrossa hetken ajan, ensimmäinen asia mikä mikrossa syntyi oli valokaari, *BZZZZT* ja äkkiä virrat pois mikrosta. Jostain syystä mikron metallikehikko oli vaurioitunut ja alkoi sulattaa mikron oven muovieristettä ja sen jälkeen lämmittää metallikehikkoa mikä on mikron ikkunassa. Tuo täytyy korjata jotenkin, täytyy soittaa vuokraisännälle tässä joku päivä.