Prologi

Kaikki alkoi toukokuussa 2006. Lukukausi oli lopussa tenttejä lukuunottamatta eikä kesätyöpaikkaa ollut vielä.

Olin etsimässä kesätyöpaikkoja niin kuin moni muukin ja päädyin lopulta Manpower Finlandin työpaikkalistaukseen (olin ollut kerran aikaisemmin vuokratöissä saman firman kautta surullisenkuuluisassa Perloksen Ylöjärven tehtaassa syksyllä 2004). Huomasin siellä ilmoituksen jossa haettiin työntekijöitä IBM:n Irlannin yksikköön vastaamaan suomalaisten yritysten ulkoistamiin IT-ongelmiin. Lähetin suomenkielisen hakemuksen ja englanninkielisen CV:ni perjantain, 19. toukokuuta iltapäivällä asioita paikallisessa Manpowerin toimistossa hoitaneelle Kristiina S:lle.

Ensimmäinen yhteydenotto tulikin maanantaina ja jo tiistaina kävin ensimmäisessä haastattelussa. Haastattelussa kului kolmisen varttia ja Kristiina S. tuntui myös olleen tyytyväinen haastatteluun. Tämän jälkeen papereista toinen lähti Helsinkiin (hakemuskirje) ja toinen Irlantiin (CV). Ja keskiviikkona kävin kopoioituttamassa todistukseni jotka liitettiin hakemuksen jatkoksi.

Aikaa kului tovi, vein teekkarikuoron Eestiin ja takaisin kohtuullisen harmonisena kokonaisuutena (ehkei kuitenkaan äänellisesti =) ja kesäkuu alkoi. Sitten tapahtui taas.

Toinen päivä kesäkuuta sain puhelun numerosta joka alkoi +3531... siis lankanumero Irlannissa, todennäköisesti Dublinista? Soittaja oli Deborah M. Manpower Irelandista ja ehdotti minulle haastattelua. Sain kaksi vaihtoehtoa: joko puhelimitse tai kasvokkain Helsingissä seuraavana tiistaina, 6. kesäkuuta. Valitsin haastattelun kasvokkain ja matkustin siis Helsinkiin. Haastattelu olisi englanniksi, ainakin aikaisempien tietojen perusteella.

Lähdin aamulla kymmenen maissa, haastattelu olisi yhdeltä niin ehtisin hyvin perille vaikka juna olisikin vähän myöhässä. Saavuin lopulta paikalle yli puoli tuntia ennen haastattelua joten yritin olla mahdollisimman luontevan näköinen yrittäessäni istua IBM Suomen pääkonttorin aulan liian matalilla nojatuoleilla. Päätin istua lopuksi käsinojalla kun kaikki muu tuli kokeiltua sitä ennen.

Itse haastattelu kesti suunnilleen saman kolme varttia kuin aikaisempikin, josta englantia haastattelijani Sari L:n kanssa puhuin noin kaksi minuuttia. Se siitä englannin kielestä (ainoa kysymys englanniksi oli mitä tekisin seuraavaksi; vastasin meneväni lounaalle).

Saman päivän iltapäivänä istuin junassa matkalla takaisin Tampereelle kun puhelin soi näyttäen taas Irlantilaista puhelinnumeroa. Deborah M. soitti jälleen ja tarjosi paikkaa. Ilmaisin mahdollisimman rauhallisesti haluavani tovin miettimisaikaa - sain sitä seuraavaan iltaan. Soitin ensimmäiseksi äidille. Olin varma että ottaisin paikan vastaan, ja niin teinkin seuraavan päivän iltana.

Tämän jälkeen alkoi käytännön asioiden järjestely; erinäisten sopimusten irtisanominen ja osoitteenmuutokset, matkajärjestelyt ja tilapäinen majoitus jne... Lista oli loppujen lopuksi vain 14-kohtainen. Matkustin maasta torstaina 29. kesäkuuta ja siitä alkoi tämä matka.