Päivät 2-4 (30/06/06 - 02/07/06) - turisti

Viikonloppu meni pääosin leikkiessä turistia, tosin yritin saada jotain hyödyllistäkin aikaan. Perjantaina kävelin - paljon. Lähdin liikkeelle puoli yhdeltätoista kysyttyäni ensin vastaanotossa mistä löytäisin virtakaapelin joka johti molemminpuoliseen väärinymmärrykseen - neiti tiskin takana ajatteli että puhuin verkkopiuhasta jonka hän tarjoutui vuokraamaan, jonka jälkeen korjasin että tarvitsen virtajohdon (tämä taas johti siihen etten saanut tietoa siitä, että pääsisin kampusverkkoon käsiksi kuin vasta sunnuntaina kysyttyäni asiasta uudelleen). Kysyin myös nettikahviloista, jolloin minut ohjattiin keskustaan. Aloitin siis kävelyni kohti keskustaa.

Ensimmäiseksi lähdin etsimään linjan 40D pysäkkiä, koska ko. bussin kulkevan lähimmäksi IBM:n Ballycoolinin toimipistettä. Kävelin siis kohti Finglas Roadia kartta päässäni (Google Maps) ja olin arvellut kävelyn kestävän ehkä puolisen tuntia. Vajaa tunti myöhemmin saavuinkin ensimmäiselle potentiaaliselle pysäkille, ja totesin ettei tunnu kovin mielekkäältä kävellä joka aamu tällaista lenkkiä. Jatkoin siis matkaani etelään, ohi Glasnevinin hautausmaan ja saapuen Phipsboroughiin, jossa kohtasin ensimmäisen tietokonekaupan. Ostin virtajohdon (viisi euroa) ja olin tyytyväinen. Jatkoin matkaa kohti keskustaa.
pohjoisemmasta keskustasta ostin brunssiksi palasen leivitettyä valkoista merikalaa ja perunoita sekä kolaa. Mums. Matka jatkuu...

Kävin kokeilemassa Manpowerin ovea vain todetakseni että koko henkilökunta oli koulutuksessa perjantain eivätkä he palaisi toimistoon ennen maanantaita. Pahus. Kadun toisella puolella oli kännykkäkauppa, josta tein tärkeän ostoksen; ostin irlantilaisen SIM-kortin. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä olin vaihtanut ja unohtanut kännykkäni turvakoodin. Siis etsimään sopivaa huoltopistettä - huomenna. Tässä vaiheessa läppäri ei tuntunut enää kovin mukavalta raahattavalta ja ostin repun. Internettiä puhelukaupasta ja rekisteröin läppärin takuun.

Paikallinen peli"luola" oli mielenkiintoinen kokemus. Ilmeisesti paikallinen lainsäädäntö poikkeaa jonkin verran suomalaisesta, sillä marketeissa ja pubeissa ei pelikoneita ole, vaan niitä voi pelata luvanvaraisissa pelihalleissa. Ja niissä kohtasinkin kulttuurien kirjon; paljon itä- ja eteläeurooppalaisia maahanmuuttaneita, joitain paikallisia ja iso joukko aasialaista syntyperää olevia. Elektromekaaninen black jack oli kyllä erikoinen, mutta miellyttävä kokemus. Minimipanos yksi euro, maksimipanos tuhat. Koneessa oli ilmeisesti sisäänrakennettu sekoitusmekanismi ja pelipöytä koostui kahdesta osasta: korkeassa osassa oli elektromekaaninen jakaja, joka jakoi lasin takana oikeita pelikortteja kullekin pelaajalle ja jakajalle omaan lokeroonsa, näyttäen niistä päällimmäisen; pöytäosassa on iso näyttö, joka näyttää saman tiedon kuin kortitkin, virtuaaliset pelimerkit kasoina pelaajan edessä sekä panoksen. istuin siis koneen ääreen ja syötin vitosen. Reilun tunnin päästä poistuin koneen äärestä satasen rikkaampana.

Lauantai ja sunnuntai kuluivat samoissa uomissa kuin perjantai. Suojakoodin nollaamiseksi kävin ensin ostoskadun pikkupuodissa joka myi värikuoria, puhelimia ja SIM-kortteja sekä "Top-up" -lipukkeita joilla voi ladata puhelimeensa lisää krediittiä. Minut ohjattiin "vihanneskadulle, lihakauppaa vastapäätä" jonka löytäminen ei ollut loppujen lopuksi vaikeaa. Tämä katu on kyseistä lihakauppaa ja joitain vihanneskojuja lukuunottamatta lähes täysin kansoitettu ulkomaalaisomisteisilla kaupoilla joiden pääasiallinen myyntituote ovat ilmeisesti puhelukortit (ainakin ensisilmäyksellä). Myöhemmin opin, että tämä on ns. kiinalaiskatu.

Sunnuntaina älysin kysyä vastaanotosta että onko kampusverkkoon pääsyä. Sain verkkokaapelin viiden euron panttia vastaan ja ohjeet proxyn asettamiseksi. Pääsin Internetiin ja olin erittäin tyytyväinen.